Tänne voipi sitten laittaa itse kirjoittamiaan runoja tai itseään kiinnostavia runoja. Jos laitatte netistä löytämänne runon tai muun runon ,joka ei ole omaa tekstiänne, niin kirjoittakaa myös runoilijan nimi.

Tässä muutama itse kirjoittamani runo.

Kuin kaksi kotkaa

Kotkan tie on vapauden tie.
Se loistaa kuin aamuauringon ensimmäinen kimallus.

Kotkan tie on lempeyden tie.
Se hehkuu kuin aamukaste vihreällä niityllä.

Kaksi kotkaa uljaana lentävät.
Vapaina.

Kaksi kotkaa uljaana lentävät.
Korkealla.

Kaksi kotkaa uljaana lentävät.
Yhdessä.

Miksi

Miksi olet niin kaukana?
Ajattelen sinua ja tämä välimatka tuntuu lähes loputtomalta.

Odotan tapaamistasi, sillä tiedän, että se ratkaisee kaiken.
Uskon ja toivon, että rakkaus näyttää voimansa.

Haluan herättää sinut rakkauteen.
Uskon, että tämä kaikki on pelkkää usvaista unta.
Haluan herätä tästä ja nähdä oman itseni, sekä sinut täysissä voimissaan.

Tiedän, että rakkaus on suurin universaalinen voima, joka voi parantaa ja eheyttää.
Haluan herättää kauniin sisimpäsi universumin kauneimpaan lauluun.

Vaikka nämä ovat vain sanoja, niin ne tulevat suoraan sydämestä.
Uskon näihin kaikkiin täydellisesti.

Näen sen kauniin tulevaisuuden, mutta en tiedä koska se tapahtuu.
EN HALUA ENÄÄ PELÄTÄ sitä tulevaisuutta.
Toivon sen tapahtuvan pian.

Rakkaus voittaa pelon. Mutta rakastatko sinä minua?

Aika on tullut

Nyt on aika hymyillä ja nauttia.
Nyt on aika uskoa.
Nyt on aika luottaa ja vannoa.
Nyt on aika suunnata katse kohti kaunista tulevaisuutta.

Tunnelma on katossa ja taivas ihan lähellä.
Miksi kuitenkaan tavoitella taivasta kun se on jo täällä.
Se löytyy sydämestä.

Nauttikaamme jokaisesta pienestä kauniista hetkestä.

Rakkauden liekki

Sielussani tuuli tyhjyys.
Se ammoitti hiljaisuuttaan.

Nyt sielussani kuuluu tulen räiske.
Siellä leimuaa lämmin valoisa rakkaus.

Liekki palaa ja odottaa.
Kukaan ei voi sitä puhaltaa.

Liekki odottaa toista liekkiä leimuavaa.
Se tietää tulevan hetken, jolloin lämpönä saa taas rakastaa.
...täydessä voimassaan valoaan loistaa.

Pisäkääpäs runoja tulemaan. En varmastikkaan ole tämän foorumin ainut runoilija.

Sain inspistä ajatellessani kesää.

KESÄ

Kuulen pihalta loiskauksen ja avaan verhot.

Näen uuden maailman.

Sade on juuri lakannut ja aurinko paistaa hohtaen pihalätäköstä, jossa lapsi leikkii.
Pisarat lentävät kauniisti ympäriinsä pienten kenkien voimasta.
Lapsen kaunis hymy näkyy kilometrien päähän ja häntä ei haittaa vaikka vaatteet ovat ihan märkinä.
Lapsi näyttää tietävän, että aurinko kyllä kuivattaa.

Kävelen ulos ja huomaan, että ilma on kirkas, raikas ja tuoksuu hyvältä.
Ulkona kaikuu rakkaus, jonka voi aistia hiljaisuudesta ja iloisista äänistä.

Kävelen niitylle, jossa näen kuinka kaikki loistaa.
Menen selälleni ja katselen taivasta samalla nauttien pilvien muodostamista kauniista muodostelmista.

Selällä maatessani huomaan kuinka aurinko on saanut kaikki kukoistamaan.
Luonto on herännyt eloon ja tuuli pyörii hempeästi puhaltaen raikasta ilmaa, samalla liikuttaen puiden lehtiä kauniisti.
Orava istuu puussa nauttivan näköisenä, syöden käpyä, eikä pelkää mitään.
Tunnen hennon tuulen kasvoillani ja hymyilen samalla itkien.
Nautin maailman kauneudesta ja kiitän, että olet vierelläni.

Halaan sinua ja huudahdan iloisesti: Kesä on taas saapunut...

Rakkaudella Vesa

Ei se runoilu oo niin helppoo, vaikka varmaan hauskaa... :/

Itseasiassa se on yhtä helppoa kuin normaali kirjoittaminenkin, eri asia tykkääkö itse lopputuloksesta.

Itse kirjoitan lähinnä tunteitani ja ajatuksiani ylös. Siitä tuo runoilu sitten lähti.

PS. Runossa ei ole pakko ollaa riimejä.

Olen haksahtanut tekemään hakukonerunoutta viime aikoina...eli keksin teeman tahi otsikon, googletan ja käytän hakutuloksista löytyviä lauseita useimmiten sellaisinaan, vaikka niissä olisi virheitäkin. Toisinaan nappaan vain yksittäisiä sanoja mutten muuta sanojen muotoa enkä lisää mitään mitä ei hulla löydy. Joskus lopputulos on hauska, joskus hyvinkin traaginen...

En jaksa ajatella

Pitää kestää sitä tuskaa
ajatella tulevaisuudessa parempia päiviä
ajatella mikä helpottaisi oloa
ehkä sittenkin tämä tästä vähän kirkastuu

Pää hurisee tyhjää
puhe hidastuu, nauran teennäisesti
se näytös, olla kuin kaikki olisi hyvin

Yritän olla vain lomalla
mutta silti päässäni liikkuu ikävät ajatukset
Ne koputtavat ovelle
Haluanhaluanhaluan tehdä jotain
En jaksa ajatella.

Ufojuttuja

Elitisti-foorumit
Ylilyöntejä
Ei siellä kuun pimeällä puolella paljon asioita tapahdu

mullekin noi päätähtisumut on aika tuttuja
filosofisia mietelmiä
Länsi-Mongolialaista kurkkulaulua

Asemakaavakin on ilmeisesti niin salainen ettei kukaan ole siitä kuullut
Lisää ufojuttuja myöhemmin
kanta-asiakas etuna bonus

Hän

Hän mustassa asussaan, kävelee aukeaan valoisaan.

Silmiään uneliaasti raottaa.
Näkee, että on todellakin valoisaa.

Kädet nostaa kohti taivasta ja nauraa, "Maailma ei ollutkaan hylännyt minua raukkaa".

Huomaa ympärillään ihmisjoukon hymyilevän.
Ymmärtää elämän tarkoituksen jossain tässä hetkessä piilevän.


Lisää runojani voipi lukea täältä:
http://irc-galleria.net/blog.php?nick=Wespa

Haamun vaellus

Haamu vaeltaa,
ja taivas salamoi.
Minua paleltaa,
haamu sanoo moi.

Kylmä ilma on,
sekuntteja lasken.
haamu hän on,
haamu mäen laen.

Katsoo silmiin,
muistan silmät sun.
Hartaasti niin,
toivon et olisin sun.

Silmät siniset,
mua vain tuijottaa.
huulet kirkaat,
sana sinä sano vaa.

Me vannottiin,
että palaan luoksesi.
Aina salattiin,
sinun olemassa olosi.

Haamu vaeltaa,
toivoo hän aina vaan,
ei multa salaa,
toivoo ett hänet saan.

Hieno ja koskettava runo Ulwoja.

Tälle ei varsinaisesti mitään nimeä ole. Viime yön mietteitä.

En enää erota totuutta valeesta.
En enää erota unta todellisuudesta.
Epävarmuus olemassaolosta.
Harhaa? Harhaa.

Tunnen auringon polttavan mieleni.
Yhteiskunnan sitovan kieleni.

Jos tarkoitukseni on olla, miksei pääni kestä?
En halua olla osana tätä, mutta en tiedä miten muuten olla.

Lyhyt, suunnilleen riimitön ja tuskin tarkoittaa kenellekkään muulle mitään.

Wespa kirjoitti:Hieno ja koskettava runo Ulwoja.

Kiitti.

Wespa kirjoitti:Hän

Hassua, näin itseni tuota lukiessa.

DS8 kirjoitti:Tälle ei varsinaisesti mitään nimeä ole. Viime yön mietteitä.

En enää erota totuutta valeesta.
En enää erota unta todellisuudesta.
Epävarmuus olemassaolosta.
Harhaa? Harhaa.

Tunnen auringon polttavan mieleni.
Yhteiskunnan sitovan kieleni.

Jos tarkoitukseni on olla, miksei pääni kestä?
En halua olla osana tätä, mutta en tiedä miten muuten olla.

Lyhyt, suunnilleen riimitön ja tuskin tarkoittaa kenellekkään muulle mitään.

Tarkoittaa paljonkin, tuosta saa hyvinkin helposti tunnelmasta kiinni. Siispä näppis sauhuamaan lisää ja voimia ajatuksiesi kanssa.

Jos siivet saisin

Voi jos siivet saisin,
lentäisin ylöspäin.
Lentäisin aina vain,
kohti taivast näin.

Mikään estäisi eis,
jos siivet saisin,
onnein multa veis,
jos menettäisin.

Kylläpäs harmittaa, miten vähän kirjoitan nykyään runoja. Tässä nyt kuitenkin tuotantoa vuoden tai parin takaa:

En minä edes tiedä, kelle puhun

''Rappioelämää''
ja minä puristan tupakkaa sormieni välissä,
ajattelen
mitä en saisi.
Ajatus harhailee,
(sinä puhut runoudesta, sinun runoissasi on aina paljon
kuolemaa)
Ja kun en tiedä mitä sanoa,
sinä keksit siihen jonkun, siihen tyhjään kohtaan puheessani,
sinä täydennät sitä.

Me tartumme kaljapulloihimme samanaikaisesti, ja minä kuulen jostain lapsen naurua,
''syksy tulee'', ja minä alan pelätä kuolemaa.
(jos käy niinkuin helluntalaiset saarnaavat,
minä en pääse taivaaseen.)


Taas jalat liian tukevasti kiinni maassa

Minä olen säälittävä,
hän ajattelee ja puhuu siitä
niinkuin puhuisi säästä.

Sinä olet särkenyt kaiken jo.
Minä olen taas maan pinnalla,
minä olen taas tietoinen rikkinäisyydestäni,
jonka koitin itseltäni piilottaa.

Minä tahdon karkuun,
tahdon jonnekin josta näkee ovisilmästä rappukäytävään,
tahdon olla kuin vieras itselleni taas.
Tahdon olla vieras sille osalle itseäni,
joka huutaa,
''sinä olet onneton, sinä olet rikki.''


Nainen, joka ei kertonut nimeään

''Miksi et kuunnellut heitä'',
hän sanoo sormissaan tupakka ja äänessään käheyttä,
''Kun he sanoivat että ihminen on aina viime kädessä yksin.''
Minä tuijotan varpaisiini,
minä olen aivan hiljaa. Minä en halua myöntää
että ensimmäistä kertaa,
minä en tiedä.
''Minä tiedän mikä sinä halusit olla'',
hänellä on äänessään ristiriitaisuutta,
hän katselee horisonttiin, ei minuun,
hän ei ikinä katso silmiin.
Minä tiedän itsekin, mikä minä halusin olla. Kulkurinainen, se joka ei välitä.
''Halusit olla sellainen tyttö niissä lauluissa. Sellainen vähän särkynyt ja epätasapainoinen. Sinä halusit olla yksi onneton tarina jonkun miehen muistelmissa.''

Hän ei katso minua silmiin. Hän painaa savukkeensa parvekkeen kaiteeseen,
ja sitten on poissa.

Hän, joka on aina oikeassa.


Joku nimetön runo

Näinä päivinä hän on ollut itkuinen ja tuntenut itsensä turmeltuneeksi.
Minä sanon ''Älä huoli, kesä muuttaa ihmisiä.''
Kun hän laittaa tupakan sormiensa väliin
se tärisee käsiensä värinästä.

Hän pelkää tulevaisuuden murskaavan unelmia, menestystarinoita hänen mielikuvissaan.
(Niissä hän on tähti eikä kukaan ikinä kuole. Niissä ihmiset itkevät hänen vuokseen ja hän on kaunis.)

Hänen päässään liikkuvat kysymykset, kysymykset ihmisistä joille hän lakkasi kelpaamasta.
Ja hän miettii silloin, milloin kaikki meni vikaan,
milloin hän astui harhaan.
(Hän on jo lakannut toivomasta, että huomenna kaikki on paremmin, että koskaan mikään on paremmin.)

Aurinko tuo taas energiansa

Istun parvekkeella silmät kiinni.
Tunnen kuinka aurinko tuo lämpimät säteensä otsalleni ja täyttää minut positiivisella energialla.
Tuuli puhaltaa kauniisti hiljaa ja pyyhkii kasvojani hennosti.

Otan hörpyn appelsiinimehua ja tunnen kuinka se sivelee ruumiini sisältä päin.

Huomaan kuinka mahtavaa ja kaunista on vain olla.
Ei tarvitse tehdä tai ajatella mitään, vain olla.

Hymyilen ja kiitän aurinkoa.

Kun aihe on myös runot yleensä, niin mitkäs on teidän lempirunoilijoita ja millaisista runoista yleensä pidätte?

Itse rakastan Mirkka Rekolan runoja, ja hän on ollut suosikkini jo pitkään. Kauniita ja erikoisia. Kaikki runot ei kyllä ihan aukea minulle, mutta niissä on yleensä paljon tulkinnan varaa. Toinen hyvä runoilija on Liisa Immonen, jolta tosin en ole lukenut kun yhden runokirjan. Runot on myös aika nykyaikaisia ja tulkinnanvaraisia. Tykkään sellaisista vähän moderneista runoista, joissa ei ole riimejä ja sisältö on vähän erikoisempi ja tulkinnanvarainen, ja aiheet myös tavallisuudesta poikkeavia ja ehkä vähän tabujakin.

Tuli pitkästä aikaa englanniksi kirjoiteltua.

Are you ready? Time is now.

Hands up to the sky.
You are great feeling of my.

See the shining of the sun.
Feel the energy that is fun.

No rain.
No pain.
Just light feeling like a passing train.

You can be like a little child.
Innocent and happy, not just mild.

Take my hand if you dare.
Show me that you care.

Lets fly and be free.
Lets cry for the joy and climb to the tree.
Lets just be, there is no fee.

Are you steady, time is now.
Are you ready, time is NOW.

Tähä paumauttelen jotai runon tapasia rustauksia.
Runot ovat omatekemiä, hyviä ja huonoja. Arvostella saa.
(jotkut suht ihQu love poxuja)
___________________________________________________________________________________________


Love in first sight.

Kun sinut näin ensikertaa elämässäin, tunsin elämäni palapelin viimeisen palan loksahtavan paikalleen.
Sinut omakseni tahtoisin, kättäsi pitäisin vasteain kuin lasia särkyvää.
Voisimme elää kuin Rome ja Julia, ilman loppua haikeaa.
Sinut katsomaan veisin verenpunaista auringonlaskua.
Vasten sut mua painaisin, enkä irti koskaan päästäisi.
Luonani minun onnen löytäisit, ja niin myös minäkin.
Kääntää emme voi aikaa, mutta onnellista aikaa viettää voimme ajasta eteenpäin.

_____________________________________________________________________________
Tunteet

Lämmin henkäys tuulen, kasvojani hellästi hipoi.
Kuiskauksen kaukaisen, se korvihiini toi.
Hellän äänen kaukaa, kuulla sain.
Ääntä päin kulkemaan lähdin, alla tähti taivahan.
Taivalla kohti ääntä sitä... se lähellä on.
Tähtitaivaan peittämän lammen rannalla,
hänet nähdä sain.
Kaunein on hän päällä maan.
Hänet syliini tahtoisin puristaa,
ja ikuisuuden siinä pitää.
Elämän tuulet ohitsemme saisi puhaltaa.
Järkkyä emme voisi.
Rinta rinnan läpi tuulen teräksisen,
horjahtamatta kävisimme.
Koska mahtia rakkauden,
Ei miekkakaan murtaa voi.

____________________________________________________
Elämä

Maata lähdin kiertämään kanssa sydämen rautaisen.
Maata toivon ja vaurauden etsimään lähdin.
Matkaa taivallan kuin keväinen tuuli puiden lomassa,
vailla päämäärää tietoista.
Vuosi vierähti, ja talven rautainen koura minua repi.
Vuosia maata sitä etsinyt olen,
enkä sitä löytänyt ollut.
Maata sitä onko olemassakaan?
Turhaanko elämäni pois olen heittänyt?
Lopun lähestyessä alkua muistelin minun.
Onnen sieltä löysin.
Turhaan elämää parempaa etsin,
kun onnen jo valmiiksi omistin.

_______________________________________________
Odotus

Ikuisuuden olen odottanut kuiskausta vastarannan.
Sinua siellä meren puolella toisen kaipaan.
Silmäni suljen, ja kättäni kurotan.
Kuvitella voin käteni kullan keltaisiin suortuviisi.
Kyynel poskellain vierii, kaipuu tuskasta karkea.
Vielä päivä sekin koittaa,
Kun toisemme syliimme saamme painaa.
Mutta tokkopa pian se päivä koittaa.
Odotus jatkukoon päivä kerrallaan.
Kasvoni tuskan vääristämä,
kärsimys tämä loppuuko koskaan ?

_______________________________________
Syntymä

Ensikertaa silmäin aukaisen.
Kasvot vieraat, mutta silti niin tutut nään.
Kasvot ne edessäin vanhenevat,
kunnes pois kuihtuu ainiaaks.
Peilissä myös kasvoni omat pois kuluneet,
kunnes poistun unholaan.
"Elämä on liian lyhyt"

-----------------------------------------------------------------
Kuolema

Aika ohitsein vilisee, mutta loppua ei näy.
Vaikka kuinka kauas taivallan,
niin tie jatkuu vain.
Jalkani väsyvät ikuisuuden jälkeen.
Kaadun kovaan kiviseen tiehen,
silmissäin sumenee.
Lopun sen, vihdoin sain
"elämä on liian pitkä"

_________________________________________
Kaipuu

Yötä tähtitaivasta katselen.
Nimeäsi huudan,
mutta vain kaijun vastaukseksi saan.
Olet poissa nyt.
Kirpeä öinen tuuli,
äänesi korviini tuo.
Kuin huokaus takaa meren,
Se mua lohdutti niin.
Vielä sinut nähdä saan,
ja syliini sut painaa.
Mutta aikaa tarkkaa tiedä en.
Hyvästit toistaiseksi, rakkahin.

__________________________________________________
Kaappikello.

Yksin hämärässä hiljaisuudessa istun vanhassa keinutuolissa,
kaappikellon surullista käyntiä kuuntelen
Syksyinen sade ikkunaani rummuttaa.
Katseeni käänän kohti peiliä sameaa,
ja sieltä minua takaisin katsoo vanha mies.
Keinutuolin vaimeassa narinassa mietin.
Linnut ovat pois pesästä lentäneet,
ja yksin olen jäänyt.
Vuodet elämäni ovat ohi puhaltaneet,
kuin kylmä pohjoistuuli.
Kauanko lie vielä sadetta kuuntelen,
ja peili takaisin mua katsoo.
____________________________________________________

Hienoja ja koskettavia runoja Zrud. Hyvin kirjoitettu. Jatka ihmeessä samaan malliin.